Home is where your heart is

Tennarit ovat rantautuneet Suomen maankamaralle. Ilma tuoksuu raikkaalta, aurinko paistaa ja pari pakkasastetta kipristelee nenänpäätä. Ei hullumpaa. 

Viimeiset pari reissupäivää vietettiin tutussa ja turvallisessa Bangkokissa. Rinkat täyttyivät ostoksista viimeiseen rakoon asti ja thairuokaa lapattiin napaan kuin viimeistä päivää. Varsinkin herkkuja tulee vielä varmasti ikävä, mutta rinkkaanpakatut ainekset toivottavasti auttavat loihtimaan suht oikeanlaisen makuelämyksen lautaselle koti-Suomessakin.

Reissu on ollut antoisa ja ikimuistoinen, opettavainen, välillä puuduttava ja ärsyttäväkin, mutta kokonaisuutena mahtava kokemus. Kyllä se vain niin on, että matkailu kannattaa. Kotimaata, sen hyvine ja huonoine puolineen, sekä omaa arkea tarkastelee reissussa koetun jälkeen raikkaalla tavalla. "Pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle" taisi joku viisas joskus sanoa. Fiksuja sanoja. 

Reissussa koettuja elämyksiä käsitellessä menee varmasti hetkensä, mutta menköön. Mikäs kiire tässä on. Nyt on aika miettiä mitä seuraavaksi.

Pakatkaa laulut ja lähtekää tutkimaan maailmaa, se kannattaa!

Melbourne

Pikapyrähdys Australiassa Uudesta-Seelannista palatessa suuntautui Melbourneen. Lähestulkoon jokainen matkan varrella vastaan tullut Australiassa vieraillut matkaaja oli nostanut Melbournen Sydneyn edelle, joten valinta näiden kahden kaupungin välillä oli helppo. Eikä valintaa tarvinnut katua. Viisi päivää Melbournessa sujahti ravintoloissa ja kuppiloissa istuen, katuja eestaas tallaten sekä ostoksia tehden. Kaupungin leppoisa tunnelma vei mukanaan ruuhkasta huolimatta. Jotain kaupungista kertonee se, että useimmissa suurkaupungeissa hermonsa melko nopeasti menettävät reissarit nauttivat Melbournessa olostaan täysin rinnoin ja kaupungista oli jopa hieman haikea lähteä viiden päivän visiitin jälkeen.

Federation Square ja Flindersin asema keräsivät läjäpäin, yllätys yllätys, kiinalaisia turisteja näpsimään selfieitä itsestään talon seinään heijastetusta videokuvasta.

Bongaa ruudulta reissarit.

Federation Squarella sijaitsee ACMI (Australian Centre for the Moving Image), jossa pyöri tällä hetkellä kaksikin ilmaista näyttelyä. Pelihuumaa löytyi Screen World -näyttelyssä, jossa Super Mario Bros oli hoututuksista suurin. Pelikunnossa oli myös edellistäkin nostalgisempi Commodore 64.

Voiko parempaa näyttelyä olla? Paljon pelejä sekä kuvaan, videoon ja valoihin liittyvää tekemistä ja kikkailua niin nuorille kuin nostalgian nälkäisillekin.

Valoa ja varjoja samaisessa näyttelyssä.

Toinen ilmaisista näyttelyistä oli Yang Fudong – Filmscapes. 

Melbourne on kuuluisa katutaiteestaan. Tässä pari vastaantullutta taidonnäytettä kävelyretkeltä Fitzroyn hipsterikaupunginosassa.

Yarra-joen varrelta alkuillan tuntua.

Porukkaa ja viihdykettä riitti Yarra-joen varrella lauantai-iltana. Tarjolla oli mm. krikettiä screeniltä sekä vesihiihtokisat. Sporttista kansaa, nuo aussit.

Jokinäkymää alkuillasta

Nätti kaupunki.

Terve terve, tässä Heikki

Reissatessa yksi toistuvimmista huvituksista on ollut paikallisten arvuuttelu reissarin kansallisuudesta. Parin matkakohteen "terve terve Suomi-kaveri" huutoja lukuunottamatta on arvailtujen kansallisuuksien kirjo ollut moninainen.

Ohessa muutamia esimerkkejä arvauksista:

Saksa

Pohjoismaat. Yleensä Norja ja Ruotsi, mutta yllärinä Uudessa-Seelannissa myös Islanti. 

Sveitsi

Itävalta

Espanja (???)

Irlanti

Australia

Kanada

Jenkit

Yllättävin arvaus on ehdottomasti ollut Espanja, vaikka lattarityyliin reissarin veri onkin välillä saattanut kuohahtaa ukottajia ja muita huijareita kohdatessa.

Lopputuloksena voitaneen sanoa, että naamavärkkiä tai edes puhetapaa ei usein Suomeen yhdistetä (ilmeisesti Suomea ei kovin hyvin maailmalla tunneta), vaan yleisimmin kansallisuutta arvatessa arpa osuu Saksaan tai muihin Pohjoismaihin. Kuten kansallisuuksien sekamelskasta voi päätellä, taitaa se omakin aksentti lähes vetää vertoja uusiseelantilaisten mongerrukselle.

Unohtumaton Uusi-Seelanti

+ 2 saarta, 30 päivää, 2 Toyota Corollaa, 4900 ajokilometriä ilman kolhuja ratti väärällä puolella, 11 leirintäaluetta, 3 hostellia, 1 yö Corollassa, 20 pasta bolognesea ja 10 Subia, useita grilli-iltoja, ainakin 10 oho -huudahdusta per päivä maisemia katsellessa, pari kertaa palaneet hermot (kiinalaiset ja uusi vuosi, huh), 15 vaellusreittiä ja raittiilla ilmalla ravittu kroppa
- 2 x huventunut pankkitili

Lopputulos? Uusi-Seelanti oli kokemisen arvoinen paikka ja tähänastisen reissun kohokohta. Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa eteenpäin. Heippa Uusi-Seelanti ja moro Australia!

Rotorua

Southern Alps

Catlins

Wellington

Slope Point

Lake Havea

Whanganui

Ysäriyllätys

Automatkalla Uudessa-Seelannissa tulee kuunneltua paljon radiota. Paikallisten radiokanavien musiikkianti koostuu pääasiassa peruspopista ja viimeimmistä listahiteistä, mutta aika ajoin välissä saattaa kuulla jotain hyvin tuttua, nimittäin Daruden Sandstorm ja Bomfunk Mc's:n Freestyler tuntuvat olevan edelleen kuumaa kamaa uusiseelantilaisten keskuudessa.

Sandstormin tultua radioeetteristä ensimmäistä kertaa, meinasi auto mennä pientareen puolelle silkasta järkytyksestä. Tosin on pakko myöntää, että tutun tilutuksen ensitahtien mukana ryhti oikeni kummasti ja outo lämmön tunne nousi rintaan. Ylpeyden tunto nosti päätään viimeistään siinä vaiheessa, kun eräs radioasema listasi ohjelmassaan ysärihittien kärkipaikalle molemmat suomalaiset.

Olkoon kyseessä nostalginen ysärihehkutus tai ei, mainostaa sama radioasema jatkuvalla syötöllä kilpailuaan, jonka palkintona on liput tulevalle Daruden Uuden-Seelannon keikalle sekä tapaaminen itsensä herra Daruden kanssa. Kilpailussa osallistujien tulee matkia Sandstorm-hittiä parhaansa mukaan, mikä onkin oivaa viihdettä ajomatkoille näin suomalaisen näkökulmasta.

Kyllä suomalaisen on kertakaikkisen hyvä olla Uudessa-Seelannissa.

Kulkurielämää

Corolla nro 1, pohjoissaaren menopeli

Vaikka karavaanari on kaikkien kaveri, valikoitui kulkupeliksi Uudessa-Seelannissa lopulta uudenkarhea pikku-Corolla. Syy tähän on yksinkertainen. Pitkää matematiikkaa vaativien laskutoimitusten jälkeen pikkuautolla kulkien, backpacker- majoituksia, leirintäalueita, hostelleja ja motelleja hyväksikäyttäen oli mahdollista päästä parhaaseen laatu- ja etenkin hintasuhteeseen Uuden-Seelannin roadtripin aikana. Kulkurielämää se Corollalla ajelukin silti on. Ainakin paikkakunnat ja majapaikat ovat vaihtuneet usein, mutta onneksi paikkaa vaihdettaessa kamansa on voinut vain heittää auton takakonttiin eikä aivan kaikkia kantamuksia ole tarvinnut raahata huoneeseen.

Parhaimmaksi vaihtoehdoksi majapaikan suhteen on yritysten ja erehdysten kautta päätynyt kaaran kokan kääntäminen isojen kaupunkien sijaan pienempien kylien campingalueelle mökkimajoitukseen. Myös Kiinan kaverit ovat tähän soppaan syömäpuikkonsa sotkeneet, sillä kiinalaisten turistien määrä on yllättänyt jopa paikalliset ja saanut kuumimpien turistikohteiden majapaikat aivan tukkoon. Mutta, tälläkin pilvellä on ollut kultareunuksensa, sillä majoitus kaupunkien ulkopuolella on halvempaa eikä autonpysäköintimahdollisuuksista tarvitse murehtia. Ja mikä parasta, maaseudun rauha, upea tähtitaivas sekä päiviä piristäneet maaseudun eläimet ovat rentouttaneet reissussa rähjääntyneen kulkijan mielen.

Corolla nro 2 eteläsaarella Marlborough Soundsin maisemissa

Kuten aikaisemmin jo mainuttu, Uuden-Seelannin hintataso on yllättänyt vaikka se korkeaksi etukäteen tiedettiinkin. Kun matkustaa kuukauden Suomen hintatasoisessa tai usein jopa kalliimmassa maassa, on selvää, ettei kaakkois-Aasian tapaan kolmen aterian syönti ravintolassa per päivä onnistu. Päiväbudjetin hallitsemiseksi ja etenkin hillitsemiseksi ruoka onkin valmistettu paria paikkeusta lukuunottamatta itse. Joka ikinen hostelli ja camping-alue tarjoaa mahdollisuuden kokkailuun yleisessä keittiössä. Erilaiset pastat, wokit, munakkaat ja grillailu ovat helppoa ja nopeaa evästä sekä kotoisaa vaihtelua Aasian makujen jälkeen.

Kaurapuuroa ja kahvia aamiaiseksi

Munakasta ja kaupan kuitupitoisinta leipää

Grillailua.

Ruoanlaitto on tuonut päivään rytmiä ja osoittautunut lähes päivän kohokohdaksi. Jos Myanmarin kokkikoulua ei lasketa mukaan, on kauhaan ja kattilaan tartuttu Uutta-Seelantia ennen noin viisi kuukautta sitten. Tällä hetkellä pikku tiskitkään eivät saa naamaa väärinpäin, vaan keittiön siivoaminen ruokailun jälkeen on ollut jopa mukavaa. Toivottavaa toki on, että kaikki muutkin keittiön käyttäjät ajattelisi samoin.

Masterchef of New Zealand.

Onhan niitä maisemia

Ja sitten on Uusi-Seelanti.